Tampere jää jalkoihin korkeakoulupaikkojen jaossa

Kirjoitus on julkaistu alun perin Aamulehdessä 25.2.2024

Korkeakoulujen yhteishaku lähestyy, ja moni tamperelaisnuori miettii, mihin järjestykseen hakukohteet laittaisi. Moni heistä valitsee ykköskohteekseen Tampereen, mutta isolla osalla on edessä muutto korkeakoulupaikan perässä Itä- ja Pohjois-Suomeen. Syykin on selvä: Tampereen ja pääkaupunkiseudun korkeakoulujen aloituspaikkojen määrä on alimitoitettu verrattuna kysyntään ja väestöpohjaan. Pohjois ja Itä-Suomessa tilanne on päinvastainen.

Otetaan esimerkiksi kauppatieteet. Vuonna 2023 ensisijaisista hakijoista reilu 14 prosenttia valitsi ykköskohteekseen Tampereen. Kaikista kauppatieteen aloituspaikoista Tampereella oli kuitenkin vain kahdeksan prosenttia. Psykologian ensisijaisista hakijoista 21 prosenttia halusi Tampereelle, mutta aloituspaikoista täällä oli 12 prosenttia. Kaava toistuu alasta toiseen samanlaisena. Pääkaupunkiseudulla tilanne on vieläkin vaikeampi.

Epätasapainoisen aloituspaikkajaon syyt ovat aluepoliittiset. Nuoret halutaan puristaa etelästä itään ja pohjoiseen elävöittämään alueita, jonne he eivät haluaisi muuttaa. Ajattelu on näiden alueiden näkökulmasta ymmärrettävä, mutta silti kyseenalainen. Ei ole tamperelaisnuorten tehtävä toimia aluepoliittisina pelinappuloina.

Opiskelijat elävöittävät kaupunkia, ja Tampere tuskin olisi Suomen vetovoimaisin kaupunki ilman heitä. Nykyinen aloituspaikkajako, jossa korkeakoulutukseen pyrkiviä ajetaan Tampereelta maakuntiin, tyhjentää Tamperetta tulevaisuuden osaajista. Pitkin hampain tehtävä muutto pois ystävien ja tukiverkkojen luota tuskin myöskään edistää nuorten hyvinvointia.

Korkeakoulupaikkojen jaon tulisi perustua kysyntään ja väestöpohjaan. Nuoret ovat ihmisiä, eivät ole sarakkeita Excel-taulukossa, joita byrokraatit voivat siirrellä korkeakoulupaikkakunnalta toiseen. Tampereen olisikin syytä vahvistaa koulutuspoliittista edunvalvontaansa, jotta korkeakoulupaikkojen jako saataisiin paremmin vastaamaan todellisuutta.